keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Tottako?

Tohtori-täti soitti kertoakseen kokeiden/röntgenin tulokset, kaikki verikokeet ok mutta, röntgenissä löytyi muutoksia jotka viittaavat k i h t i i n. No tätä se viellä puuttuisi! Huomenna otetaan lisää verikokeita, taudinkuvan varmistamiseksi.
Pomo nauroi hersyvästi, komensi lopettamaan kaljan juonnin. Naapurilla oli hauskaa mun kalan syönnin kanssa, pitää jättä muikkuja muillekkin. Arvoisat rouvat tuntevat mun tavat niin hyvin jotta voivat kettuilla, kun ei mulle oikein maistu kumpikaan.
Meni tässä osa päivästä miettiessä, josko tuo onkin totta ja on ruvettava kasomaan metä ääntä kohti laittaa. Aika näyttää,,

Pihoilta on kummasti haihtunut iissoott lumikasat, kukkia en vaan vielläkään nähnyt.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Uskomatonta!

Pienestä sitä ihminen piristyy, tai innostuu, muutama gramma alaspäin jee! Aamulla olin lehteä lukemassa puoli kuusi, nyt kello käy jo yhtä edelleen ole virkkuna täällä. Mitähän se huominen tuokaan tullessaan?

Kahvin olen laimentanut kermalla ja ruokaan lisännyt voita, leipä, peruna ja riisit eivät löytäneet tietään lautaselleni.

Pusero-neuleeni ei olisi päästänyt minua millään tänne koneelle, saapas kattoo koska se valmiikksi saan.

Kiitos TuulisMumma huolepidostasi!

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Kevät keikkuen tulevi!

Aurinko paistoi koko päivän, lumet alkavat olla muistoja vain, ihanaa. Mitä viellä ikkunat on likaiset, pölyä jokapaikassa, minne on juossut mun kotihenki jonka pitäisi siivota. No mitäpä noista, ehtii sitä joskus.

VHH-dietin ohjeita olen tutkaillut täällä netissä, mielenkiintoisia. Aamiaismunakkaasta ukko hieman nurisi, ei kuulemma missään aamulla syödä paistettua munaa. Ensimmäisenä tuli mieleen laivan aamiainen, siihen vastattiin no sehän on vaan rahastusta mitä siellä on ruokana. Oikeassa olet ukkoseni, vain läskin turjuntaahan se mulla on.

Ahkerana olen neulonut itselleni puseroa, saapi nähdä koska se valmistunee.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Suuret 1-v juhlat!

Voihan bitti-avaruus, joka nielaisi kirjoitukseni. No eikun alusta,,

Tänään on vietetty suuren suuria synttärijuhlia, mummun pieni Onni oli päivän sankari. Vieraita tuli ja meni, juhlakalu vain hymyili tai nauraa hekotti. Tupa lahjoista täyttyi, tai sellaiselle se näytti.

Kakku-kynttilän puhaltaminen oli hauskaa, poika nauraa kujersi äidin auttaessa.

Onneksi kakku oli erillään muista herkuista, selvisin pienellä kakku palalla ja kahvikupilla.

Aamulla pitää tehdä TuulisMumman munakas aamiaiseksi, kiitos neuvosta!

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Olihan lauantai!

Tyhmästä päästä saa kärsiä koko ihminen, sanan mukaisesti. Ystävättäreni tarvitsi apua, tietenkin lupasin auttaa kun kerran mulla on aikaa. Toimiston noin 500 neliöö, lattia piti kiillottaa, aikoinaan se oli mieli hommaani uskoin sen tekeväni tuosta vain. Ja teinhän minä sen hammasta välillä purren. Olipa illalla niin väsy olo, en konetta avata jaksanut.

Mahtuipa päivään iloinen yllätys, naapurillani oli käynyt "maalais-vieraita", olivat tuoneet tuoreita kananmunia paljon. Sikke halusi ilahduttaa minua antamalla puolet munista meille, kiitos sinulle!

Päivän ruuan laitto jäikin kahteen paistettuun munaan, nopeaa ja helppoa. Pari omenaa oli eväänä "töissä". Tämmöistä lauantaina.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Hyi hyi, verikokeet.

Aamulla sitten taapersin kiltisti terveyskeskukseen kokeisiin, keskiviikkona lääkäri soittaa tulokset. Huh tuota kokeiden määrää, kipeänä vain jalkapöytä (liikkeelle lähtö sujuu huutaen tai noituen, hetken veryttelyn jälkeen kipu muuttuu siedettäväksi).

Ylimääräinen väsymys löysi tänään minut, puolet päivästä nukuin. Sitten pakkasikin kiireeksi, piti ehtiä sinne ja tänne no osa jäi huomiselle.

Ostin kotimatkalla kreikkalaista salaattia, jottei tuu syötyä yötä vasten turhan tuhdisti.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Eiyhtään liian aikaisin.

Tänään lääkäri luki madonlukuja jos en saa painoa putoamaan, ei tule kestämään hennot jalat. Oikeaan jalkapöytääni ilmestyi outo kiputila, tuntuu kuin luut olisi päälekkäin, sattuu. Sain heti ajan lääkärille, joka puisteli päätään ei ymmärrä mikä voi olla. Röntgeniin ja verikokeisiin lähete, kipulääkettä kahden viikon kuuri ja sitten katotaan.

Ukolle piti tietenkin kiukutella, "syylistä" kun ei muualta löydy. Ruokahalut katosi täksi päiväksi, yö-syöntiä ei ensi-yönä saa harrastaa koska pitää olla 12 h syömättä aamun verikokeisiin.